Äitiysloman loppu

Voi talvi minkä teit! Juuri kun olin innoissani kaivanut esiin kevyempää lenkkeilyvaatetta, niin takatalvi iskee! Vai oliko se sittenkin se etukevät mikä pään pisti ihan sekaisin? No, joka tapauksessa, pari pientä kirosanaa livahti suustani, kun lauantaina aamupäivästä avasin ulko-oven ja vastassa oli monta senttiä yöllä satanutta lunta. Leevi päinvastoin nautti lumesta ja pomppi innoissaan moikkaamaan lumitöitä tekevää naapuria. Mikael ei säämuutoksesta pahemmin piitannut, nukahti samantien rattaisiin, kun sen oven avasin. :D

 Onneksi viikonloppuna lämpenee jälleen, toivottavasti pysyvästi tällä kertaa. Kevät on kyllä melkeinpä lempi vuodenaikani, kesä on vielä edessä, luonto heräilee talvihorroksesta pikkuhiljaa ja aurinko lämmittää ihanasti kasvoja. Suu kääntyy hymyyn väkisin aurinkoisella ilmalla, vaikka mitä pieniä murheita olisikin. Auringon valolla on kyllä ihmeellinen vaikutus mielialaan.

Tasan kaksi viikkoa äitiyslomaa jäljellä! Pieni vauvani täyttää kohta jo yhdeksän kuukautta. Ajatella, vastahan me äskettäin pakattiin tuoreina vanhempina pienen pieni nyytti turvakaukaloon ja lähdettiin synnäriltä ajelemaan kotia kohti. :`) Ihan tässä itku tulee, kun miettii sitä hetkeä. Silloin vielä ajattelin ja jännitin, että miten me muka osataan hoitaa pientä vastasyntynyttä? Miten ne edes uskaltaa antaa sen nyytin meille kotiin? Meille, keillä ei ole mitään kokemusta vauvoista. Hyvin ollaan kuitenkin pärjätty, ainakin tähän asti.  Ei ne yhtään liioitelleet, ketkä minulle sanoivat, että vauva-aika menee nopeasti. Nämä kuukaudet ovat vain vilisseet silmissä ohi. Kuukaudet jotka ovat olleet samalla hetkittäin rankkoja, mutta myöskin palkitsevia ja onnen täyteisiä.

Vastasyntynyt nyytti. <3

Sinä saavuit kuin valo huhtikuun,
kaikki muuttui, jäi entinen.
Näen pehmeät kädet ja silmät ja suun.
Olet aarteemme, pikkuinen.

Viikon ikäinen pienimies isin turvallisessa sylissä.

Mitä äitiysloman jälkeen? Olen sopinut työnantajani kanssa, että jään hoitovapaalle elokuun loppuun saakka. Syyskuussa palaan töihin, mutta jatkan osittaisella hoitovapaalla ainakin vuoden verran, ellen jopa kaksi. Teen siis vain neljä päivää viikossa töitä, tasan 30 tuntia. Näin minulla on enemmän aikaa Mikaelille. :)

 Olisin toki halunnut olla kotona kokonaiset kolme vuotta, mutta se ei ole meillä mahdollista. Kotihoidontuki kun nyt vain sattuu olemaan naurettavan pieni. Kesä pystytään kituuttamaan jotenkuten, mutta se on ihan maksimi. Molempien on käytävä töissä, ei siitä pääse mihinkään.

Olemme laittaneet Mikaelin hoitohakemukset menemään, toivottavasti saataisiin siihen jotain selkoa mahdollisimman pian.

 Nämä yhdeksän kuukautta ovat pitäneet sisällään paljon..

Väsymystä ja unta..

 Haukotuksia..

Iloa ja riemua..

Suukkoja ja paljon rakkautta..

 

 Vauhdikasta sirkusta..

 Ensimmäinen joulu yhdessä..

 Ja tietenkin paljon leikkihetkiä..

 

  

 Päivääkään en vaihtaisi pois. <3