Paino ylös, paino alas

Oma vartalo ja yleensäkkin oma ulkonäkö on jokaiselle varmasti tärkeä. Toki se minkälainen olet sisimmältäsi merkkaa eniten. -Hyvä äiti, puoliso, luotettava ystävä.
Mutta ainakin itse koen, etten pystyisi olemaan tätä kaikkea, jos en tekisi töitä sen eteen, että viihdyn omassa kehossani. Mielestäni kropan hyvinvointi säteilee jokaiseen elämän osa-alueeseen väistämättä.
Sanonta, että pitää oppia ensin rakastamaan itseään, jotta voi sitten rakastaa muita, pitää kyllä varmasti paikkansa.

Itselleni oli kauhistus loppuraskaudessa, kun paino vain nousi ja nousi. Tunsin paisuvani kuin pullataikina. Sormukset ei menneet enää sormiin eikä kengät mahtuneet jalkaan. Kasvonikin olivat niin turvoksissa, että hädintuskin tunnistin itseäni peilistä. Häpesin ulkomuotoani. Olisi tehnyt mieli vetää jätesäkki pään peitoksi kauppareissulla.

Niin, missä se paljon puhuttu raskauden hehku? Eikö nainen ole kauneimmillaan juuri raskausaikana?
No, minä en ainakaan ollut. - Kaikkea muuta. :D

 Tässä lähtötilanne. Taisin ottaa tämän samaisena päivänä, kun kaksi odotettua viivaa pärähti tikkuun. Paino n. 60 kiloa.

Tässä masu rv 19. Keskiraskaudesta osasin nauttia. Potkutkin tuntuivat jo hyvin. <3

Paino oli noussut vasta pari hassua kiloa.

Rv 28. Maaliskuun lopussa vuosi sitten otettu kuva & n. 7 lisäkiloa.

Rv 38, kesäkuun alku. Laskettuun aikaan neljä viikkoa.

Heinäkuun alku. Kolmisen päivää ennen Mikaelin syntymää.

Lähtöpainoni ennen raskautta oli n. 60 kiloa. Pari päivää ennenkuin Mikael syntyi puntari näytti kamalia; 78 kiloa! Loppuraskaudessa ilmestyivät myös pelkäämäni raskausarvet vatsaan. Iho ei vaan kestänyt perässä, vaikka kuinka rasvailin. Ne on ne geenit..

Synnytyksen jälkeen paino lähti nopeasti laskuun. Jälkitarkastuksen jälkeen, joka oli viitisen viikkoa synnytyksen jälkeen, sain lääkäriltä luvan lähteä jumppiin yms. Ja minähän lähdin! Vielä samana päivänä. :D  

Paino oli tuolloin "enää" 65 kiloa, tosin kehonkoostumus oli täysin eri, mitä ennen raskautta.

Joka paikka vain roikkui, sellaista löysää höttöä koko kroppa.

Eli palataanpa sotasuunnitelmaan, jolla aloittelin tätä kroppaprojektia: 

-Herkut pois kokonaan ainakin kuukaudeksi, ja sen jälkeen saa herkutella kohtuudella, kerran kuussa.

-Keittiövaaka käyttöön. Punnitsin kaiken minkä laitoin kurkusta alas. Käytin netistä löytyvää ilmaista kalorilaskuria. Kaloritavoite päivälle oli n. 1600-1700 kcal.
(Enää en laske kaloreita, olen oppinut sopivan annoskoon, enkä jaksa enää mättää ruokaa samaan tahtiin kuin ennen. Ennen söin lähes aina ähkyyn saakka, nyt tunnistan milloin olen kylläinen.)

-Tavallista kotiruokaa. En kieltänyt itseltäni mitään. Nautin mm. pastasta hyvillä mielin.

-Kolme kertaa viikossa jumppaan. Olisin käynyt enemmänkin, mutta kolme kertaa on maksimi, mitä pystytään mieheni kanssa sumplimaan hänen työvuorojensa puitteissa. Minulla on salijäsenyys, johon sisältyy jumpat ja kuntosali. Molemmissa voi siis käydä niin paljon kuin ehtii. :) Kävin etenkin syksyllä paljon bodypumpissa, se on musiikin tahtiin tehtävää voimaharjoittelua, joka haastaa koko kehon ja vahvistaa sitä. Tunti sopii hyvin sekä naisille että miehille ja kaikille, jotka haluavat tehokkaan kokovartalotreenin tunnissa. Koska bodypump on yksinkertaista, on sen aloittaminen helppoa ja tunnin tehokkuuden ansiosta saa nopeasti tuloksia.

-Otin kaiken hyödyn irti vaunulenkkeilystä. Matka piteni ja vauhti kasvoi samaa tahtia kunnon kanssa. Lisämotivaatiota toi se, että Mikael nukkui(nukkuu) parhaiten päikkärit liikkuvissa vaunuissa. :D

 

Säässä kuin säässä..

Leevi nauttii myös lenkkeilystä ja auringosta.

 

Zzzz..

Kaikkein jännintä on ollut huomata, kuinka pitkän tauon jälkeen "herkut" ei enää maistunutkaan mitenkään erityisen hyviltä. "Herkkuihin" minulla ovat lukeutuneet etenkin sipsit ja suklaa. Nykyään ostan niitä kotiin ehkä kerran kuussa - jos silloinkaan. 

 

Joulukuun alku, paino n. 59 kg. 

Tämä kuva napattu eilen. 

Anteeksi todella surkea kuva. Säädin uuden puhelimeni kanssa ja salamakin jäi vahingossa päälle. Oli kiire treenaamaan, niin ehdin vain hätäisesti nappaamaan pari kuvaa. Lupaan jatkossa panostaa enemmän! Vaikka kuvan laatu onkin surkea, niin tästä näkee vähän, mihin on päästy kahdeksassa kuukaudessa. Paino pomppii tällä hetkellä 56 kilon paikkeilla. Siis neljä kiloa vähemmän, kuin ennen raskautta. Mahdun myös kolme numeroa pienempiin housuihin, kuin kahdeksan kuukautta sitten. Se jos mikä on palkitsevaa!

Mielestäni lapsen saaminen ei ole este treenamiselle. -Se on vain järjestelykysymys. Se ei myöskään ole itsekästä tai millään tapaa lapselta pois. Se että äiti pääsee tuulettamaan päätä liikunnan merkeissä ja nauttimaan treenin jälkeisistä endorfiineista -säteilee koko perheeseen. Kun äiti voi hyvin, eli kun keho ja mieli ovat tasapainossa, niin lapsikin voi hyvin. 

Haluan myöskin olla hyvänä esimerkkinä Mikaelille. Lapsi omaksuu huonot niinkuin hyvätkin vanhempiensa elämäntavat. -Ikävä kyllä. 

Lopuksi motivaatiokuvia. :)

Haaveilen itse tällaisesta timmistä ja lihaksikkaasta vartalosta.

 

 

 

Muistetaan kuitenkin, ettei kaikkien tarvitsekaan olla s-kokoa tai lihaksikkaita. Tärkeintä on, että viihtyy omassa kehossaan ja pitää siitä ihmisestä joka katsoo peilistä takaisin. Joka päivä. :)